Johdatus mustan sienen ravitsemukselliseen ja lääkinnälliseen arvoon

Musta sieni(tieteellinen nimi: Auricularia auricula (L.ex Hook.) Underw), joka tunnetaan myös nimellä puutähkä, puuyökki, Dingyang, puusieni, vaalea puutähkä, hieno puutähkä ja pilvitähkä, on lahopuulla kasvava saprofyyttinen sieni. Mustasieni on lehdenmuotoinen tai lähes metsänmuotoinen, aaltoilevareunainen, ohut, 2–6 cm leveä, noin 2 mm paksu ja kiinnittynyt alustaan ​​lyhyellä sivuttaisvarrella tai kapealla tyvellä. Varhaisvaiheessa se on pehmeä ja kolloidinen, tahmea ja elastinen, ja sitten hieman rustoinen. Kuivuttuaan se kutistuu voimakkaasti ja muuttuu mustaksi, kovaksi ja hauraaksi, sarveismaisesta lähes nahkeaksi. Selän ulkoreuna on kaarenmuotoinen, purppuranruskeasta tumman siniharmaaseen ja harvaan lyhyiden karvojen peitossa.

Koillis-Aasian lauhkeat alueet, erityisesti Pohjois-Kiina, ovat villieläinten tärkeimpiä elinympäristöjä.musta sieniPohjois-Amerikan ja Australian lauhkeilla alueilla mustasieni on suhteellisen harvinainen, ja sitä tavataan vain Kaakkois-Australiassa. Seljanmarja ja tammi ovat yleisiä mustasienen elinympäristöjä lauhkealla vyöhykkeellä Euroopassa, mutta niiden määrä on suhteellisen harvinainen.

Kiina on kotikaupunkimusta sieniKiina tunnisti ja kehitti mustan sienen jo Shennong-kaudella yli 4 000 vuotta sitten ja alkoi viljellä ja syödä sitä. "Riittien kirjassa" on myös kirjattu mustan sienen syömisestä keisarillisissa juhlissa. Nykyaikaisen tieteellisen analyysin mukaan kuivatun mustan sienen proteiini-, vitamiini- ja rautapitoisuus on erittäin korkea. Sen proteiini sisältää useita aminohappoja, erityisesti lysiiniä ja leusiinia. Musta sieni ei ole vain ravintoa, vaan sitä voidaan käyttää myös perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Se on yksi tärkeimmistä alkuperäiskasveista, jotka muodostavat perinteisen kiinalaisen lääketieteen sienen. Sillä on useita lääkinnällisiä vaikutuksia, kuten qi:n ja veren täydentäminen, keuhkojen kosteuttaminen ja yskän lievittäminen sekä verenvuodon tyrehdyttäminen.

Musta sieniviljellään perinteisesti tukkeilla. Korvaava viljelyn onnistuneen kehityksen jälkeen 1980-luvun lopulla korvaavasta viljelystä on tullut mustan sienen tärkein viljelymenetelmä.

 

Musta sieniviljelyprosessi Mustan sienen viljelyllä on erittäin tarkka prosessi, josta tärkeimpiä ovat seuraavat näkökohdat:

Korvakentän valinta ja rakentaminen

Tähkäkentän valinnassa tärkeimmät olosuhteet ovat hyvä ilmanvaihto ja auringonvalo, helppo salaojitus ja kastelu sekä saastelähteiden poissaolo. Tähkäkentän rakentamisessa on tärkeää valita sängyn runkoon rautalankaa, sillä se säästää raaka-aineita, parantaa ilmanvaihtoa ja valonläpäisyä ja on kierrätettävissä. Vesisuihkutus tehdään pääasiassa yläpuolelta, mikä voi tehdä vesisuihkutuksesta tasaisemman ja säästää vesivaroja. Vesisuihkutuslaitteet on järjestettävä ennen kentän rakentamista.

Materiaalien sekoittaminen

Mustan sienen sekoitusmateriaalit ovat tärkeimpien ainesosien, kalsiumkarbonaatin ja leseiden, tasainen sekoittaminen ja sitten vesipitoisuuden säätäminen noin 50 prosenttiin.

Säkitys

Pussin materiaali on matalapainepolyeteeniä, jonka mitat ovat 14,7 m × 53 cm × 0,05 cm. Pussin on oltava riittävän tiivistä tuntumatta pehmeältä, ja samalla on varmistettava, että jokainen viljelyalustapussi painaa noin 1,5 kg.

Rokotus

Ennen tätä vaihetta viljelykatoksen verho on laskettava. Sen jälkeen on desinfioitava inokulaatiolaatikko. Desinfiointiajan tulisi olla yli puoli tuntia. Inokulaationeula ja -holkki on puhdistettava ja altistettava auringolle, minkä jälkeen ne desinfioidaan ja hankataan alkoholilla. Kantaa voidaan liottaa noin 300-kertaisessa karbendatsiimissa noin 5 minuutin ajan. Tämän jälkeen se voidaan kuivata auringossa. Inokulaatiohenkilökunnan on pestävä kätensä alkoholilla ja kuivattava ne sitten inokulaatiolaatikossa.

 

Sienten viljely

Kasvun prosessissamusta sieni, tämä yhteys on ratkaisevan tärkeä. Sienen hallinta on avain mustan sienen viljelyyn. Kyse on pääasiassa kasvihuoneen lämpötilan kohtuullisesta säätelystä, mikä liittyy suoraan rihmaston selviytymiseen. Siksi on kiinnitettävä huomiota tiukkaan valvontaan, ja lämpötilan on täytettävä todelliset standardit. Rihmaston sijoittelun osalta sienitikut tulee asettaa "suoraan" pinoon inokuloinnin jälkeen. Kolmi- ja nelireikäisten yksittäisten sienitikkujen inokuloinnissa on huomattava, että arpi asetetaan ylöspäin. Kaksisuuntaisen inokulaation arven on oltava molemmille puolille. Pino on noin 7 kerrosta korkea. Ylimmässä kerroksessa on kiinnitettävä huomiota inokulaatioportin puolen varjostuskäsittelyyn keltaisen veden välttämiseksi.